'Esimerkki ei ole tärkein asia, se on ainoa asia.' Albert Schwitzer

Vahvin vaikutus, joka vanhemmilla voi olla lastensa elämään, on heidän esimerkkinsä, jolla he elävät omaa elämäänsä. Lapset samaistuvat vaistomaisesti vanhempiinsa ja matkivat niitä. Tällä psykologisella prosessilla on paljon suurempi vaikutus lapsen persoonallisuuteen kuin millään vanhemman antamalla ohjauksella, neuvolla, säännöillä tai ohjeilla.

Tämä tosiasia yksin riittää motivoimaan meitä tulemaan paremmiksi ihmisiksi. Ollaksemme positiivisia roolimalleja lapsillemme voimme tunnistaa ja muuttaa itsessämme niitä negatiivisia persoonallisuuden piirteitä, joita emme halua välittää heille. Ja voimme myös kehittää itsessämme ominaisuuksia, joilla on voimakas vaikutus siihen, millaisia ​​ihmisiä lapsistamme kasvaa.

Meidän on pyrittävä olemaan kypsiä ja johdonmukaisia ​​asenteissamme ja käytöksessämme. Meidän on vastustettava taantumista huonoon tunnelmaan tai lapselliseen käyttäytymiseen (kuten vastuuttomuus, omahyväinen tai uhri). Heidän on näytettävä hyvää esimerkkiä osoittamalla rehellisyyttä ja rehellisyyttä vuorovaikutuksessamme muiden kanssa ja kohtelemalla muita kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Osoitamme kunnioitustamme jälkeläisiämme kohtaan kehittämällä itsessämme positiivisia ominaisuuksia, jotta voimme vaikuttaa positiivisesti heidän kehitykseensä.

Viime kädessä suurin vaikutus, joka meillä on lapsiimme, tulee siitä, että arvostamme ja elämme omaa elämäämme. Monet meistä toimivat siinä väärässä uskomuksessa, että hyvä vanhemmuus edellyttää itsensä uhraamista lastensa puolesta. Emme kuitenkaan tarjoa lapsillemme parastamme uhrautumalla ja luopumalla osista itsestämme. Voimme tarjota heille parhaamme vain yrittämällä toteuttaa itsemme ja olla parasta mitä voimme olla.

Vain aidosti arvostamalla itseämme, hyväksymällä tunteemme ja prioriteettimme ja osallistumalla aktiivisesti elämäämme opetamme lapsemme elämään merkityksellistä elämää. Tiedämme, että jos oma elämämme on eristettyä, epätoivoista tai suojelevaa, emme innosta lapsiamme etsimään seikkailuja tai haasteita. Tiedämme, että jos elämme elämää, joka on tyypillisesti tylsää ja mukautuvaa, emme pysty tarjoamaan lapsillemme tärkeitä tai eloisia esimerkkejä.

Jatkamalla itsemme kehittymistä ihmisinä rohkaisemme lapsiamme avoimuuteen ja ottamaan kohtuullisia riskejä laajentaessaan maailmaansa. Vanhempana osoitamme kunnioitustamme jälkeläisiämme kohtaan kehittämällä itsessämme positiivisia ominaisuuksia, jotta voimme vaikuttaa myönteisesti heidän kehitykseensä.